sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Ensimmäinen viikko mökillä

Matkattiin tiistai-keskiviikko välisenä yönä mökille neljän tunnin ajon jälkeen. Aluksi meillä oli kopat takapenkillä vastakkain, mutta Ruffe piti taas semmoisen shown, että mun piti mennä sen kanssa takapenkille ja Coco vaihdettiin eteen. Ruffe ei kyllä suostunut olemaan kopassa, vaikka olin takana joten se piti ottaa turvavyövaljaisiin mamin viekkuun. Ruffelle tulee autossa aina kamala paniikki enkä oikein tiedä mistä se voisi johtua, varmaan jotain ahtaanpaikankammoa? Mökille saavuttua tulivat molemmat kisut häntä pystyssä kopista pois, saivat yöpalan ja kävivät unille.

Rufuksella oli ensimmäiset päivät töttä päässä, mutta Ruffe ei osannut ollenkaan juoda sen kanssa joten perjantaina soitin eläinlääkärille ja kysyin voisiko kortisoni annosta isontaa ja tötän unohtaa, kun ei tosta tullut oikein mitään. Kortisoni sitten nostettiin yhteen tablettiin aamulla eikä Rufus ole nyt leukaa sen kummemmin rapsutellut. Leuka ei enää ole märkivä eli rupi on kuivunut tosi hyvin vaikka vieläkin toi on aika rajun näköinen. Laitoin tänään meidän omalle lääkärille spostia tilanteesta eli katsotaan mitä saadaan vastaukseksi. Coco taas vietti ensimmäiset päivät piirongin alla sisällä ja välillä ulkona tutkien.

Kisut ovat tykänneet olla pihalla ja sisällä vuoron perään ja edelleen joka päivä parasta on rallitella vapaana mökin pihalla emo perässä. Tänäänkin pojat juoksivat toistensa perässä hännät pystyssä kunnes Coco törmäsi puuhun.. Hölmö katti! Olen muutenkin juossut niiden kanssa aina illalla ettei yöllä sitten rallitella. Eilen nimittäin juoksut jätettiin tekemättä ja se kostautui neljältä aamulla, kun Coco ja Rufus alkoivat painimaan ja huutamaan. Ei kiva.

Kisut nauttii täysin tassuin ja ruokakin täällä maistuu näköjään paljon paremmalta kuin kotona. Coco on viime aikoina nirsoillut, mutta täällä kuppi tyhjenee sekunneissa. Samoin Rufus on syönyt märkäruuat kunnialla loppuun vaikka kotona se vetää vaan kastikkeet. Ressimasuiluakaan ei ole ollut mikä on tosi kiva juttu ettei meidän ihmisten tarvitse täällä alkeellisissa oloissa pestä peppua. Otin tänään parit kuvat ja ajattelin laittaa niitä nyt tänne ettei silloin loman loputtua tule hirmuista kuva ryöppyä eipä.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kuulumisia

Meillä on täällä kotona menossa pakkausressi, koska miespalvelijalla alkaa huomenna loma ja matka kohti mökkiä saa luvan alkaa. Lähdetään kyllä vasta illalla, niin on paljon viileämpi ajaa ja autoakin pitää käydä vielä vähän näyttämässä ammattilaisille. Me ollaan mökillä yhteensä yli kaksi viikkoa ja tullaan takaisin vasta 9.7 joten miten ihmeessä osaan muka pakata sillain etten pakkaa koko omaisuutta mukaan? Taidan tehdä perinteiset ja ottaa jokaisen rätin kaapista laukkuun joista en sitten puoliakaan käytä. Mulla on jo kaikki laput tehtynä etten varmasti unohda mitään.

''Turhaa mami ressailet anna mun hoitaa noi ressijutut viimestään sit siellä mökillä''
Meillä on täällä blogissa ollut vähän hiljaiseloa, mutta eipä meillä ole kummempia tapahtunut. Viime viikolla käytiin Rufuksen kanssa kärryilemässä, mutta sitä ei tullut kauheasti ikuistettua. Snapchattiin otin parit videot, mutta unohdin tietysti tallentaa ne. Ruffe kuitenkin nautti kovasti kärryttelystä ja pääsi maistelemaan rannalle ruohotupsuja. Ruohotupsut lensikin seuraavana aamuna lattialle aamupalan kera tai oikeastaan eteisen matolle ja oli vielä kiire. Onneksi kuitenkin kerittiin määränpäähän, vaikka vähän oksua pitikin siivota. Nää on näitä kivoja juttuja, mitä aina välillä tulee kissojen kanssa. 

''Vois mami taas vähän miettiä mitä täällä blogissa kertoo ei ketään kiinnosta mitkään oksennukset...''
Ainiin kärryilyä ennen pääsivät molemmat pojat suihkuun. Rufuksella oli ollut hirmuisen likainen turkki joka meni myös kauheille rastatupsuille joita piti sitten leikata pois. Ajattelin, että pesu auttaisi takkuihin, mutta niitähän tuli kahta kauheammin ja aamulla kissa oli täynnä pelkkiä huopatakkuja! No sakset vaan käteen ja leikkelemään. Onneksi takut on nyt pesun jälkeen kuitenkin vähentyneet vaikka niitä edelleen välillä on. Ollaan ruvettu antamaan Rufukselle omegaa aina iltaisin jos se auttaisi turkinlaatuun. Cocollehan tämä peseminen aiheutti sitten ripulin, sillä on kyllä niin kamala tuo sen ressimaha, että mitähän mökkeilystä tulee.. Onneksi masu kuntoutui parissa päivässä inupektin voimalla. Cocokin oli kyllä pakko pestä, kun sen turkki oli ihan hilseilevä. Jospa seuraava pesu olisi vasta joskus talvella niin ei pojat muhun ihan kokonaan kyllästy.

''No nyt mua alko jo vähän nolottaa ton Cocon puolesta''
Lähdin lauantaina kotikotiin käymään ja saavuin eilen takaisin. Katselin vähän Ruffea ja tulin siihen tulokseen, että leukakarvojen on aika taas lähteä. Ruffen leuka ja viiksityynyt on ihan kamalan näköiset taas. En ymmärrä kun aina välillä leuka on hyvä, mutta välillä taas ihan kamalan huono. Olenkin nyt desinfioinut leukaa ja laittanut siihen bebanthenia aamuin illoin. Tuntuu, että leuka oli ihan märkinyt ja vuotanut verta eli töttä päähän. Rufuksella on paha tapa raapia itseään liian rajusti varsinkin jos leuka on huonompana. Eikä se silloin pääse kunnolla parantumaan. Kokeillaan nyt töttää jonkin aikaa ja toivotaan, että tuo tuosta parantuisi.

''MAMI OTA TÄÄ TÖTTÄ POIS!! Tai laita ees se mis on niitä tassuja, ku Nupulla on kanssa se sama''
Me myös yritetään lukea siellä mökillä kaikki postaukset, ettei mulla ole kolmen viikon hommaa sitten heinäkuussa, mutta siellä kun ei tuosta netistä oikein tiedä.. Ihanaa kesää kaikille ♥

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Insta-kuukausi huhtikuu ja toukokuu


Mulla on semmonen tapa aina olla luu ulkona ja koipi pystyssä. Sillon mami ottaa yleensä kameran käteen ja ikuistaa nää nolot hetket.. Aamuisin kun mami meikkaa tai juo kahvia, niin mun on pakko olla sen mukana. Oikeestaan mun on aina pakko olla siellä missä ihminenkin. Nytkin oon tällä hetkellä mamin pöydän alla kertomassa tätä tarinaa tässä. Ja jos mami menee vessaan tulen minä perässä. Oon semmonen jokapaikanhöylä. Ja sohvallakin nukutaan vaan siks koska mami on lähellä. ♥ Pakko aina tyytyä tohon mamiin mut oikeesti oon isin poika! -Coco


Coco oli aika tympeentyny huhtikuussa, kun mami vei siltä ne selkäkarvat, mut nyt ne on jo aika paljon kasvanu. Mä taas oon miettiny koko huhtikuun Nuppumurua, koska en pääse Nuppusen viereen on Nuppu pitäny korvata tolla palloradalla, mut leikin et se on Nuppu. Sit Nuppu kun säkin aina istut tälleen koipi pystyssä niin mäkin oon alkanu istumaan, et ollaan ihan samiksia nyt! ♥ -Rufus


Yhtenä päivänä tässä taannoin katoin mamia syyttävästi, koska se ei oo vieläkään vieny mua moikkaamaan Nuppua. Voishan Nuppukin tietty tulla tänne, mut eiks se oo miehen homma mennä kosiskelemaan. Oonkin alottanut jo kesähäitä varten reenauksen jos me vaikka tässä joskus päästäisiin sitä Nuppua moikkaamaan ja naimisiin asti. Harmi kun se asuu niin kaukana, mut en tajua kun mami aina menee sinne etelään niin miksei se ota mua vaikka mukaan? Coconkaan syyttävät katseet ei oo toiminu vaikka se on mun kanssa ihan samalla linjalla et Nupun luo ois päästävä. -Rufus


Mami sanoo, että mun turkki hilseilee ja niin se taitaa vähän tehdä.. Mut onneks meiltä on shamppoo loppu eikä mami oo saanu vietyy meitä pesulle vaikka kohta ois kuulemma sen aika. Meiän molempien turkit tuntuu kuulemma likaselle, pyh sanon minä! Ruffesta on tullu myös hippi ja se kasvattaa rastoja, mun mielestä ne on aika siistejä! Mami on kans vähä sitä mieltä et oon syöny liikaa Ruffen raksuja ja mun berber on muka leveentyny.. En usko sitä, karvoja ne vaan on! Sitä paitsi oon painanu vuoden ikäsestä asti ihan saman verran ja täytän seuraavaks jo neljä! -Coco

tiistai 9. toukokuuta 2017

Kevättä tuoksuttamassa

Kuten tiedätte Ruffe tykkää ulkoilusta ja täällä kotona kuuluukin joka päivä ulko-oven edessä kauheaa mouruamista, että ulos olisi päästävä. Viime viikolla oli hyvä ilma ja päätin ottaa Ruffen, miesihmisen ja kameran mukaan pihalle. Miesihmistä tarvitsee pitämään kissan hihnasta kiinni, että minä pystyn keskittymään Rufuksen komean ulkomuodon kuvaukseen. Jos Coco onnistuu sisäkuvissa niin Ruffe on ihan täys kymppi pihalla.

Rufus kävelee nätisti hihnassa, vaikka välillä sitä pitää vähän kantaakkin. Mentiin Rufuksen kanssa tällä kertaa yhdelle pellolle jossa oli kivaa tutkia lätäköitä ja syödä kuivuneita ruohonkorsia. Pari koiraa tavatiin myös, mutta ne oli semmoisia röhkiviä ettei Ruffe niistä ihan hirveästi tykännyt. Ruffen lemppari koirat on semmoisia joista ei pääse ääntä, mutta nämä olivat kunnon röhkijöitä (ranskanbuldogit). Rufus sai pellolla myös villiintymis kohtauksen ja lähti juoksemaan täysiä ympäriinsä enkä meinannut pysyä perässä. Meno oli kuin koiravaljakossa konsanaan, kun Rufus veti minua täysin voimin makeä ylös. Tähän tilanteeseen olisi tarvinnut 15metrisen jälkiliinan, mutta ne molemmat on tainneet jäädä mökille? En ainakaan ole löytänyt kumpaakaan täältä kotoa.

En ehtinyt laittamaan näitä kuvia tänne blogiin viime viikolla, kun lähdin ruotsin puolelle ja sieltä tarttui mukaan flunssa. Nyt onkin ollut hyvin aikaa lukea paljon postauksia ja muokkailla kuvia peiton alla. Toivottavasta tämä pienimuotoinen kurkkukipu lähtisi huspois nopsaa!

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Hyvää munkkia

Täälläpäs onkin jo munkit tassujen ulottuvilla, mites siellä?

''Meinasin jo maistaa, mut sit mamma sano etten saa??''
''Juu taisit mami käräyttää nää munkit, haisee vähän kärtsä..''
IHANAA VAPPUA KAIKILLE JA AURINKOISIA KELEJÄ